Tekstit

Pidemmän tähtäimen ratkaisu

Kuva
Noudatin loppuvuodesta aloittamaani 5:2 -dieettiä kolme kuukautta. Se tuntui toimivan siinä että paino lakkasi nousemasta, mutta ei se kyllä laskenutkaan. Sinänsähän tarkoitus olikin pitää paino kurissa, mikä onnistui ihan hyvin. Paastopäivinä sain pidettyä syömiset kurissa ilman mielitekoja, ja muina päivinä söin melko normaalisti mutta sallin itselleni myös herkkuja (tosin en joka päivä). Minulla oli sellainen olo, että voisin jatkaa samalla tavalla vaikka kuinka kauan. Tammikuussa kuitenkin huomasin mainoksen Patrik Borgin puolen vuoden verkkokurssista Tunne nälkäsi- tuloksia intuitiivisella syömisellä. Olen jo vuosia lukenut Patrikin Pöperöproffa-blogia ja minulla on hänen Rentoa painonhallintaa -kirjansakin, joten en miettinyt yhtään että lähtisinkö kurssille mukaan vai en. Aiemmista verkkokursseista eli dieeteistä poiketen Patrikin kurssin ei ole tarkoitus olla mikään dieetti, vaan avain parempaan syömiseen ja juuri siihen elämäntapojen muutokseen jota olen jo kauan havitellu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kokeiluun 5:2

Ei tästä tule mitään, rouva jojo on muuttunut pullataikinaksi joka vaan paisuu ja paisuu. Olen yrittänyt olla kehopositiivinen ja hallita syömisiä ilman mitään kikkoja, mutta herkut maistuvat edelleenkin liian hyvin. Olin myös viimeiset pari viikkoa flunssassa kotona, ja kun olen kipeä ei itsehillintää ole lainkaan. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki että mikä olisi sellainen keino, jolla saisin painon pysymään kurissa tai jopa laskemaan ilman että minun pitää kieltää kaikki herkut pitkäksi aikaa (josta aiheutuu väistämättä herkkujen ahmista jossain vaiheessa). Pelkkä karkkipäivä tai herkkupäivä ei kohdallani ole koskaan toiminut, sillä tuolloin kasaan siihen yhteen päivään liikaa odotuksia ja lisäksi harmittaa jos joudun kieltäytymään mahdollisista töissä tai muualla tarjolla olevista herkuista. Päätinkin nyt kokeilla 5:2 -dieettiä ja katsoa olisiko siitä apua. ideanahan on, että kahtena päivänä viikossa syö vain 500kcal verran ja muina päivinä normaalisti. Paino tuossa normaali -s
2 kommenttia
Lue lisää

Älä kiellä mutta kieltäydy kuitenkin

AAAAAARGH! En ole käynyt koko kesän aikana vaa'alla mutta tiedän että olen taas lihonut. Samat vaatteet sopivat päälle mitä ennenkin, mutta vatsa alkaa olla jo melko valtava. Ennen kesälomaani eräs työkaveri oli itse asiassa kysynyt mieheltäni että onko meille tulossa vauva. Joo ei ole, vaikka siltä näyttääkin, ja kuukauden loman aikana vatsa on taatusti kasvanut vielä lisää! Olen toki tietoinen yllätysraskauksista, mutta itse olen sataprosenttisen varma että oma palloni on silkkaa rasvaa. Painonnousun myötä kasvaa stressi ja ahdistus, vaikka muuten elämässä menee hyvin ja jaksoin myös kuntoilla ihan kohtuullisesti lomaan asti. Lomakuukauden aikana en sitävastoin käynyt kuin kaksi kertaa lenkillä enkä edes harkinnut jumppaamista, mutta loman aikana tuli kyllä hyötyliikuntaa esim. kun kävelimme pitkiä matkoja perheen kanssa Tallinnassa. Otin loman levon ja rentoutumisen kannalta, mutta en malta odottaa että pääsen taas salille.  Toukokuun pysyin lähes kokonaan ilman karkkia, mutta k
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karkiton toukokuu - kun on vähän pakko

Kevään vihdoinkin edistyttyä sain etsiä vaatehuoneesta kevyempiä takkeja talvitakkien tilalle. Ehdoton lempitakkini on jo vuosia ollut lyhyt nahkatakki, jonka sain 20-vuotislahjaksi isäntäperheeltäni silloin kun olin lukion jälkeen Yhdysvalloissa au pairina. Takki on ollut välillä vuosia käyttämättömänä koska se ei ole mahtunut päälle, mutta viime vuosina olen taas voinut käyttää sitä. Yllätys oli ikävä, kun takki ei nyt mennytkään kiinni! Käytin sitä kyllä tuossa pari päivää sitten, kun sää oli lämmin, mutta vain siksi kun sen sai jättää auki. Harmittaa kuitenkin ihan sairaasti, että olen lihonut niin paljon että takki on tällä hetkellä aika käyttökelvoton.  Toinen viime kesänä käyttämäni takki on punainen trenssi, jonka ostinkin vasta viime kesänä. Sekin on ollut jo käytössä tänä vuonna, mutta pari päivää sitten huomasin, että napinlävet irvistelivät ärsyttävän näköisesti. Pakko varmaan laittaa sekin takki takaisin vaatehuoneeseen ja etsiä sieltä toinen trenssini joka toivottava
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pystyykö itsekuria kehittämään?

Viimeksi kun tapasin työterveyspsykologin, juttelimme siitä miten minulla ei koskaan ole ollut mitään vaikeuksia pysyä ruodussa silloin, kun minulla on menossa joku maksettu dieetti. Herkkuja ei tee edes mieli, ja ruokavaliossa pysyminen on ihan itsestäänselvyys. Ongelmat alkavat kun dieetti loppuu. Alkuun saattaa mennä ihan hyvin, mutta sitten naposteleminen alkaa lisääntyä ihan huomaamatta. "Kyllähän mä nyt tämän kerran voin syödä tämän (suklaapalan, karkin, leivoksen, naksun), kun ei enää tartte dieetata. Ei yksi pieni herkku lihota." On kuitenkin ikävä tosiasia, että pienistä puroista kasvaa joki, ja jos joka päivä syö x-määrän pieniä herkkuja niin päivittäinen kokonaiskalorimäärä onkin loppujen lopuksi liian iso ihan huomaamatta. Lisäksi olen huomannut itsessäni sen, että sallimani herkkumäärät kasvavat vähitellen, kunnes jossain vaiheessa syön kasan karkkia joka päivä. Paino nousee ja ahdistus lisääntyy, kunnes jossain vaiheessa saan tarpeekseni ja ostan jostain jonkun
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kirjoittaako julkisesti vai salaa?

Aiempi blogini jota kirjoitin, ei ollut mitenkään salainen, mutta en mainostanut sitä alkuun kenellekään tutulle. Tuntui jotenkin hävettävältä tunnustaa, että minulla on ylipainoa ja yritän laihduttaa - ihan kuin kukaan ei näkisi että liikakiloja on kertynyt, tai että olen saanut painoa pois vain lihoakseni uudestaan. Vuosien varrella moni ystäväni tai tuttuni sai tavalla tai toisella tietää blogistani, mutta en silti lähtenyt mainostamaan asiaa esim. Facebookissa. En myöskään koskaan postannut kasvokuvia, vaan rajasin kasvoni kuvien ulkopuolelle sillä en halunnut kenenkään tuntemattoman tunnistavan minua missään.  Alkuun en itse asiassa kertonut edes miehelleni vanhasta blogista, vaan kirjoitin ensimmäiset kuukaudet salaa. Eihän salaa syöminen enää olisi salaa syömistä, jos siitä kirjoittaa blogissa jota puoliso seuraa? Loppujen lopuksi, vaikka jossain vaiheessa kerroinkin miehelleni että kirjoitan blogia, en tiedä kävikö hän lukemassa sitä koskaan. Hänelle ei kuulemma ole mitää
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tämä ei ole laihdutusblogi

Kirjoitin "laihdutusblogia" viisi vuotta. Jokin aika sitten päätin lopettaa sen kirjoittamisen kokonaan, koska homma alkoi kiertää kehää. Kirjoitin yhä uudestaan ja uudestaan siitä miten paino tippui, ja miten se nousi takaisin kun en saanut hillittyä herkuttelua. Viiden bloggausvuoden aikana tiputin yhteensä ainakin 70 kiloa, eniten reilun puolen vuoden aikana kesästä 2012 vuoden 2013 alkuun jolloin laihduin yli 30 kiloa. Sen jälkeen en onneksi ole antanut painon nousta yli 90 kilon, mutta paino on sahannut noin 15 kilon välimaastossa. Viime vuoden lopussa aloin ajatella, että omalta osaltani laihduttaminen jonkun tietyn ruokavalion avulla on ohi. Esikoinen osaa jo lukea, enkä halua että hän näkee dieettiohjeita jääkaapin ovessa. En myöskään halua lasten oppivan, että äiti on aina dieetillä. Minun oliskin siis korkea aika oppia elämään terveellisesti ja syömään tasapainoisesti, jotta paino ei nouse sinne sataan kiloon jonne se tuntuu olevan hyvää vauhtia taas matkalla.
4 kommenttia
Lue lisää