Tämä ei ole laihdutusblogi

Kirjoitin "laihdutusblogia" viisi vuotta. Jokin aika sitten päätin lopettaa sen kirjoittamisen kokonaan, koska homma alkoi kiertää kehää. Kirjoitin yhä uudestaan ja uudestaan siitä miten paino tippui, ja miten se nousi takaisin kun en saanut hillittyä herkuttelua. Viiden bloggausvuoden aikana tiputin yhteensä ainakin 70 kiloa, eniten reilun puolen vuoden aikana kesästä 2012 vuoden 2013 alkuun jolloin laihduin yli 30 kiloa. Sen jälkeen en onneksi ole antanut painon nousta yli 90 kilon, mutta paino on sahannut noin 15 kilon välimaastossa.

Viime vuoden lopussa aloin ajatella, että omalta osaltani laihduttaminen jonkun tietyn ruokavalion avulla on ohi. Esikoinen osaa jo lukea, enkä halua että hän näkee dieettiohjeita jääkaapin ovessa. En myöskään halua lasten oppivan, että äiti on aina dieetillä. Minun oliskin siis korkea aika oppia elämään terveellisesti ja syömään tasapainoisesti, jotta paino ei nouse sinne sataan kiloon jonne se tuntuu olevan hyvää vauhtia taas matkalla.

Mikä mun painoa nostaa?

Oma painoni ei nouse sillä, että syön liian isoja annoksia tai että syön pelkkää roskaruokaa. Omassa ruokavaliossani on itse asiassa perusrunko ihan kunnossa. Sen rungon olen itse asiassa oppinut vuosien varrella eri superdieettien ruokavalioista. Aamupalaksi syön nykyään yleensä puuroa. Desi kaurahiutaleita, 100g marjoja, hyviä rasvoja soijalesitiinistä (10g), mehukeittoa ja reilusti (200g) raejuustoa. Lounaaksi on viime vuosina vakiintunut tonnikalasalaatti, jossa on paljon vihanneksia, tonnikalaa, vähärasvaista salaattijuustoa ja reilu loraus (15g) rypsiöljyä. Välipalana on yleensä iso kourallinen cashew-pähkinöitä ja joko heraa tai vähäsokerinen proteiinipatukka, päivälliseksi mitä milloinkin (samaa mitä muukin perhe syö) ja iltapalaksi marjarahkaa joko sellaisenaan tai smoothien muodossa. Päivällisestä riippuen päivittäinen kalorimäärä on yleensä siinä parin tuhannen kilokalorin paikkeilla eli juuri sopivasti kokoiselleni ihmiselle. Treenipäivinä lisäksi treenijuomaa ja palkkaria.

Päivittäisen perusrungon lisäksi tulee kuitenkin lipsuttua ihan liikaa. Kun herkkuja on tarjolla siellä täällä (pääasiassa töissä), niin niistä ei vaan pysty kieltäytymään. Itse asiassa olen viime aikoina korvannut välipalan kokonaan suklaalla tai karkeilla. Lisäksi olen sortunut liian usein napostelemaan sillä aikaa, kun teen töistä tultuani ruokaa ja lapset katsovat telkkaria. Toinen lipsumisen ajankohta on lasten iltapala-aika, jolloin maistelen lasten iltapalaksi syömiä juttuja. Jos he vaikka syövät ruisnappeja, menee niitä itselläkin yksi jos toinenkin (tai viisitoista). Minulla on myös aina ollut paha tapa syödä salaa muilta, eli saatan ostaa suklaata ja jemmata sitä kotona, ja sitten kun olen sen syönyt niin kääreet pitää piilottaa syvälle roskikseen ettei mies vaan huomaa... Mies ei oikeasti edes välitä vaikka suklaata söisinkin, oma pää ei vaan pysty tunnustamaan kaikkia herkutteluja.

Nyt olen siis päättänyt, että laihdutus saa riittää ja että on aika oppia eroon turhasta napostelusta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi sain työterveydestä lähetteen työterveyspsykologille, jonka kanssa yritän purkaa oman mielen blokkeja ja keksiä keinoja turhan herkuttelun vähentämiseksi. Hänen kanssaan keskustellessani olen tajunnut, että oma syömiskäyttäytymiseni on lähtenyt kasvamaan vinoon jo lapsena, ja että teettää taatusti paljon töitä että vanhat kaavat saisi muutettua yli kahdenkymmenen vuoden jojoilun jälkeen. 

Tämän blogin ei siis ole tarkoitus olla mikään laihdutusblogi, vaan paikka jonne avaan mietteitäni henkisen kasvun suhteen. En tiedä kuinka helposti painoni laskee tai tippuuko se lainkaan, mutta pääasia ei enää olekaan laihdutus vaan paljon puhuttu elämäntapojen muutos. En aio ottaa mitään stressiä myöskään tämän blogin suhteen. Edellisen blogin lopettamispäätös johtui osaltaan siitä, että nykyään kotikone on päällä harvoin, eikä kännykälle ole kunnon sovellusta jonka kautta bloggaisin, mutta mielessä pyörii koko ajan niin paljon kirjoittamisen aiheita että kokeillaan nyt kuitenkin.

Tervetuloa siis uudet tai vanhat lukijat, toivottavasti jaksan kirjoitella tänne edes silloin tällöin...

Kommentit

  1. Kannattaa kokeilla lämmintä ruokaa lounaaksi. Voi olla yllättävän iso vaikutus tuohon loppupäivän/illan naposteluun.

    VastaaPoista
  2. Mukana taas! Kiva, kun laitoit vanhaan blogiisi linkin tänne. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeiluun 5:2

Pidemmän tähtäimen ratkaisu

Karkiton toukokuu - kun on vähän pakko