Älä kiellä mutta kieltäydy kuitenkin

AAAAAARGH! En ole käynyt koko kesän aikana vaa'alla mutta tiedän että olen taas lihonut. Samat vaatteet sopivat päälle mitä ennenkin, mutta vatsa alkaa olla jo melko valtava. Ennen kesälomaani eräs työkaveri oli itse asiassa kysynyt mieheltäni että onko meille tulossa vauva. Joo ei ole, vaikka siltä näyttääkin, ja kuukauden loman aikana vatsa on taatusti kasvanut vielä lisää! Olen toki tietoinen yllätysraskauksista, mutta itse olen sataprosenttisen varma että oma palloni on silkkaa rasvaa. Painonnousun myötä kasvaa stressi ja ahdistus, vaikka muuten elämässä menee hyvin ja jaksoin myös kuntoilla ihan kohtuullisesti lomaan asti. Lomakuukauden aikana en sitävastoin käynyt kuin kaksi kertaa lenkillä enkä edes harkinnut jumppaamista, mutta loman aikana tuli kyllä hyötyliikuntaa esim. kun kävelimme pitkiä matkoja perheen kanssa Tallinnassa. Otin loman levon ja rentoutumisen kannalta, mutta en malta odottaa että pääsen taas salille. 

Toukokuun pysyin lähes kokonaan ilman karkkia, mutta kesän aikana on TAAS tullut herkuteltua ja naposteltua liikaa. Mikä siinä on että tämä painonhallinta on niin h****tin vaikeaa? Itseltään ei pitäisi kieltää mitään eikä laihduttamisesta saisi tulla pakkoa, mutta silti ei saisi sallia ihan mitä vain vaan pitäisi herkutella kohtuudella. Mutta mitä se kohtuus on? Miten ihmeessä opin elämään ilman että paino nousee koko ajan, mutta ilman että lapset saavat seurata äidin jojoilua kitudieeteillä ja niiden jälkimainingeissa. Olen jo tarpeeksi monta kertaa pudottanut painoa "viimeisen kerran" ja vannonut etten enää liho. Loman loppuvaiheessa meinasin jo sortua ja ostaa TAAS jonkun superdieetin, mutta yritän nyt kuitenkin saada painon hallintaan ilman varsinaista "laihdutuskuuria". 

Ihan ensimmäiseksi tein itselleni - ja kaikille ketä kiinnostaa - lupauksen että rajoitan jouluun asti herkkujen syöntiä. En siis osta itselleni herkkuja enkä myöskään ala joka viikko leipomaan lasten kanssa saadakseni herkutella. Muutaman kerran sallin kuitenkin itselleni myös jotain hyvää, eli vaatekutsuilla joita emännöin syyskuussa, lokakuussa kun menen (toivottavasti) syyslomalla vanhempieni luo, sekä kummipojan synttäreillä marraskuussa. Lisäksi en kieltäydy kahvipöydän antimista jos käymme appivanhempieni luona syksyn aikana. 

Minun on opittava salliva asenne herkutteluun silloin kun on sen aika, ilman että sallin itselleni herkkuja ihan koko ajan. Pitää toivoa että normaalin syömisen ja liikunnan avulla paino ei ainakaan enää nousisi, turha varmaan edes haaveilla siitä että se kääntyisi joskus laskuun. Tuntuu nimittäin siltä, että vaikka olisin kuinka kauan ilman herkkuja normaalilla ruokavaliolla niin mitään ei tapahdu, mutta heti kun herkuttelen yhtään tavallista useammin niin paino nousee samantien vähintään pari kiloa. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, niin minun on kai pakko opetella elämään ylipainoisena ja pulleana vaikka en koekaan sitä minulle sopivaksi olomuodoksi. Nyt pitää kuitenkin vain elää päivä kerrallaan ja iloita jokaisesta päivästä kun onnistun pysymään erossa herkuista...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämä ei ole laihdutusblogi

Kokeiluun 5:2

Kirjoittaako julkisesti vai salaa?