Se on moro, rouva jojo!

Viimeksi kun tapasin työterveyspsykologin, juttelimme siitä miten minulla ei koskaan ole ollut mitään vaikeuksia pysyä ruodussa silloin, kun minulla on menossa joku maksettu dieetti. Herkkuja ei tee edes mieli, ja ruokavaliossa pysyminen on ihan itsestäänselvyys. Ongelmat alkavat kun dieetti loppuu. Alkuun saattaa mennä ihan hyvin, mutta sitten naposteleminen alkaa lisääntyä ihan huomaamatta. "Kyllähän mä nyt tämän kerran voin syödä tämän (suklaapalan, karkin, leivoksen, naksun), kun ei enää tartte dieetata. Ei yksi pieni herkku lihota." On kuitenkin ikävä tosiasia, että pienistä puroista kasvaa joki, ja jos joka päivä syö x-määrän pieniä herkkuja niin päivittäinen kokonaiskalorimäärä onkin loppujen lopuksi liian iso ihan huomaamatta. Lisäksi olen huomannut itsessäni sen, että sallimani herkkumäärät kasvavat vähitellen, kunnes jossain vaiheessa syön kasan karkkia joka päivä. Paino nousee ja ahdistus lisääntyy, kunnes jossain vaiheessa saan tarpeekseni ja ostan jostain jonkun...

Aiempi blogini jota kirjoitin, ei ollut mitenkään salainen, mutta en mainostanut sitä alkuun kenellekään tutulle. Tuntui jotenkin hävettävältä tunnustaa, että minulla on ylipainoa ja yritän laihduttaa - ihan kuin kukaan ei näkisi että liikakiloja on kertynyt, tai että olen saanut painoa pois vain lihoakseni uudestaan. Vuosien varrella moni ystäväni tai tuttuni sai tavalla tai toisella tietää blogistani, mutta en silti lähtenyt mainostamaan asiaa esim. Facebookissa. En myöskään koskaan postannut kasvokuvia, vaan rajasin kasvoni kuvien ulkopuolelle sillä en halunnut kenenkään tuntemattoman tunnistavan minua missään.  Alkuun en itse asiassa kertonut edes miehelleni vanhasta blogista, vaan kirjoitin ensimmäiset kuukaudet salaa. Eihän salaa syöminen enää olisi salaa syömistä, jos siitä kirjoittaa blogissa jota puoliso seuraa? Loppujen lopuksi, vaikka jossain vaiheessa kerroinkin miehelleni että kirjoitan blogia, en tiedä kävikö hän lukemassa sitä koskaan. Hänelle ei kuulemma ole m...

Kirjoitin "laihdutusblogia" viisi vuotta. Jokin aika sitten päätin lopettaa sen kirjoittamisen kokonaan, koska homma alkoi kiertää kehää. Kirjoitin yhä uudestaan ja uudestaan siitä miten paino tippui, ja miten se nousi takaisin kun en saanut hillittyä herkuttelua. Viiden bloggausvuoden aikana tiputin yhteensä ainakin 70 kiloa, eniten reilun puolen vuoden aikana kesästä 2012 vuoden 2013 alkuun jolloin laihduin yli 30 kiloa. Sen jälkeen en onneksi ole antanut painon nousta yli 90 kilon, mutta paino on sahannut noin 15 kilon välimaastossa. Viime vuoden lopussa aloin ajatella, että omalta osaltani laihduttaminen jonkun tietyn ruokavalion avulla on ohi. Esikoinen osaa jo lukea, enkä halua että hän näkee dieettiohjeita jääkaapin ovessa. En myöskään halua lasten oppivan, että äiti on aina dieetillä. Minun oliskin siis korkea aika oppia elämään terveellisesti ja syömään tasapainoisesti, jotta paino ei nouse sinne sataan kiloon jonne se tuntuu olevan hyvää vauhtia taas matkalla. ...